keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kirjoittamisen sietämätön keveys

Minulta kysytään usein, onko kirjoittaminen helppoa.

Se on ja ei ole.

Kun tarinalla on selkeä uoma, jota seurata, niin kirjoittaminen sujuu mukavasti.

Sitten on hetkiä, jolloin edessä on vain epävarmuutta. Hahmot eivät tiedä selvästi, mitä ovat tekemässä. Silloin kirjoittaminen tahmoo, koska olen täysin hahmojen armoilla.

Kirjoittaminen on osittain tarkkaa suunnittelua, mutta minun tapauksessani siihen liittyy paljon arpapeliä. En voi määrätä kaikkia tapahtumia etukäteen. Jokainen lause vaikuttaa tarinan kulkuun. Jokainen uusi tilanne saattaa ratkaista, miten se jatkuu ja lopulta päättyy.

Kirjoittamiseni on usein aikamoista haparointia. Pitää sohia sinne tänne, kokeilla eri juttuja. Pitää yrittää tehdä ratkaisuja, mutta lopulta on vain lähdettävä seuraamaan jotakin tapahtumalinjaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kauan sitten tekemäni pitkän ajan suunnitelmat menevät romukoppaan. Olin ajatellut tarinan johtavan tiettyihin tilanteisiin, mutta niin ei sitten käynytkään. Hahmot ottavat tarinan omiin käsiinsä, pois minulta. Kynä liikkuu ikään kuin itsekseen, ja sitä vastaan on turha kapinoida. Tarina määrää omasta kohtalostaan.

Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on. Olen kirjailija, mutta en voi itse päättää. Olen kuin unessa, joka tapahtuu päässäni, omassa mielessäni, hallitsematta.

Saa nähdä, miten tässä käy.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Jope Ruonansuu videoäänikirjan ankkurina




Rob McCoolin saagan ensimmäinen osa on nyt kokonaan kuunneltavissa videoäänikirjana.

Jope Ruonansuu esiintyy viimeisen osan 33/33 vierailevana lukijana.

Arvauskisan voitti Anne Husso Karttulasta. Martti Ahtisaarikin oli hyvä arvaus. Miksi? Se selviää, kun katsot oheisen videoklipin 😀



tiistai 24. tammikuuta 2017

Arvaa ja voita!

Arvaa Rob McCool ja Krimin jalokivi -videoäänikirjan viimeisen jakson vieraileva lukija ja voita numeroitu kirja ja satasen seteli!

Videoäänikirjani viimeisen jakson (33/33) vieraileva lukija on tarkkaan varjeltu salaisuus, joka paljastuu keskiviikkona 1.2.2017.

Icasos-kustantamo julkistaa kilpailun, jossa voit arvata ennakkoon, kuka kaikkien tuntema julkisuuden henkilö on kyseessä! Ensimmäinen oikein arvannut saa palkinnoksi numeroidun (100/100) Rob McCool ja Krimin jalokivi -kirjan ja kirjanmerkiksi setelin, joka viittaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen.


Arvaa lukijaa Videoäänikirja: RobMcCool ja Krimin jalokivi -Facebook-sivuilla, Tatu Kokon Facebook-sivuilla  tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@icasos.fi. Arvausten määrää ei ole rajattu.

Tähän mennessä esiintyneet vierailevat lukijat ovat Aku Hirviniemi, Marco Hietala, Esko Valtaoja, Timi Lexikon, Pauli Oscari, Sipe Santapukki, Sami Kapanen, Olli Herman, Jarkko Nieminen ja Iso H.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Palkintoa pukkaa

Pari viikkoa sitten oli aikamoista huisketta. Sain kunnian vastaanottaa Pohjois-Savon taidepalkinnon.

Ja hei! Iso kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka olette olleet mukana luomassa Rob McCoolin seikkailuja! Ilman teitä ei tämänkaltainen työskentely olisi nimittäin onnistunut.

Palkinto myönnettiin koko tuotannosta ja ansiokkaasta työstä tuoda kirjallisuutta uusilla tavoilla lukijoiden ulottuville.

Seuraava pätkä on Ylen uutisoinnista:

"Taidetoimikunnan mukaan Kokko on luonut innovatiivisesti uusia tapoja tuoda kirjoittaminen ja kirjallisuus lähelle lukijoita. Kokko pitää livekirjailija-blogia, jossa nuoret ovat päässeet osallisiksi Rob McCool -kirjojen luomiseen." 

Tämä antaa mukavasti pontta jatkaa uutta käsikirjoitusta. Jos kaikki menee hyvin, on sen raakaversio valmis vuodenvaihteessa, ja sitten alkaa pitkä hiomisvaihe, joka huipentuu syksyn julkkareihin.

Tule mukana kommentoimaan ja saat nimesi mukaan uuteen kirjaan!

Jee!



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kuntopyörällä töihin

Olen harrastanut työmatkapyöräilyä vuosikausia. Vaikka olisi 30 astetta pakkasta, niin siitä huolimatta pakottaudun ulos ja eikun menoksi.

Joskus lähtö on ollut tosi työlästä, mutta kuuntelen matkalla äänikirjoja, ja se tekee hommasta mielekkäämpää. Samojen kaupunkimaisemien sijaan päässäni viilettävät tarinoiden mielikuvitusmaisemat. Ja kyllähän se virkistää kummasti, kun on huhkinut ensin vajaat kymmenen kilometriä ja käy sitten suihkussa. On ihan eri tavalla valpas ja hereillä.

Hyvä kunto, parempi mieli!

Tällä hetkellä teen töitä kotona. Saadakseni aamulla itseni virkeäksi olen alkanut ajaa töihin kuntopyörällä. Kuulostaa hullulta, mutta on itse asiassa tosi hauskaa.

Ajan kuluksi katsoin ensin Netflixistä sarjoja, mutta ne alkoivat olla liian koukuttavia, kuin huumetta. Pyöräily maistui turhan mukavalle ja aikaa tuhraantui pelkkään hikoiluun, kun oli tarkoitus päästä myös kirjoittamaan.

Vaihdoin takaisin äänikirjoihin. Samalla huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Television katselu ei aktivoinut ajatuksiani samalla tavalla kuin kirjan kuuntelu. Se passivoi ja sekoitti pään. Sarjojen seuraamisesta en saanut samalla tavalla eväitä kirjoittamiseen.

Stephen King on sanonut, että kirjojen lukeminen on hänen työkalupakkinsa. Sama koskee minua. Lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä. Luovuus saa tarinoista polttoainetta. Lukeminen rasittaa aivoja, mutta se on vain hyvä juttu.

Pyöräily jatkuu äänen ja mielikuvien vauhdittamana :)


torstai 22. syyskuuta 2016

Livekirjailija messuilee


Viikon päästä suuntaan Turun kirjamessuille. Nuorisokirjailijoiden teemana on LIVE-kirjoittaminen, ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin :)

Perjantaina olen haastateltavana klo 10.50 ja LIVE-kirjoittamassa klo 12.15-13.00. Lauantaina LIVE-kirjoitan klo 10.45-11.30 ja sunnuntaina klo 12.15-13.00.

Kaikki tämä tapahtuu Suomen Nuorisokirjailijat ry:n pisteellä osastolla A17.

Tervetuloa seuraamaan!

Mitä tulee tähän tekeillä olevaan nuortenkirjaan, niin olen editoinut koko RMcC2:n (Rob McCool kakkosen) tekstin läpi. Olen myös lisännyt kappaleille nimet ja vienyt juonta eteenpäin.

Paljon on mennyt aikaa hiljaiseen taustatyöhön, rakenteen suunnitteluun, henkilöiden ja heidän motiiviensa hiomiseen.  Taustatyö on se jäävuoren osa, joka ei näy merenpinnan yläpuolelle, mutta tarvitaan, että huippu tulee lopulta näkyviin.

Tavataan messuilla!


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Paperit palamaan ja uutta tilalle

Olen saanut palautetta, että tarinan alku ei lähde tulille parhaalla mahdollisella tavalla. Myöhemmin kylläkin, mutta ei heti alussa. Päätin tarttua haasteeseen.

Otin ensimmäiset luvut käsittelyyn. Konkreettista tuntumaa saadakseni tulostin ulos muutamia sivuja, tein niistä hakkelusta ja poltin tuhkaksi grillissä. Kirjaimellisesti. Se antoi sopivasti virtaa.

Uhoa ja raivoa pitää olla. Tuhkasta nousee Fenix-lintu!

En sentään ajanut ihan kaikkea silppuriin. Koneella on helppo tehdä muutoksia ja muokata tekstiä. Kiitos tietotekniikka! Olisi pirullista kirjoittaa kaikki uusiksi.

Jonkin verran lähti pois vanhan kertaamista, mm. Kaarnen pohdintaa nimistään. Alkuun tuli myös hieman uhkan tuntua, että jotakin todella ikävää on pian tapahtumassa. Muutama luku vaihtoi paikkaa. Kasakat tulevat mukaan kuvioihin hieman myöhemmin. Ensin tapahtuu jotakin, sitten näemme, miksi niin tapahtui.

Teksti on hioutunut pitkin matkaa. Se on lohdullista. Raakateksti on kirjoittajan näkökulmasta murheellista ja hirvittävää sotkua. Se vaatii aina työstämistä.

Tein paljon muutoksia kappalejaoissa. Kappaleita on nyt enemmän. Ne ovat lyhyempiä ja iskevämpiä. Ehkä se rytmittää lukemista paremmin.

Suuret kiitokset kaikille kommentoijille täältä savun keskeltä.

Matka jatkuu!