torstai 27. maaliskuuta 2014

Siivouspäivä

Lastenkirjan käsikirjoituksen ensiversio on valmis, Roskasakki ihan pihalla. Seuraavaksi se menee dramaturgille, joka muuntaa sen näytelmäksi teatterille. Jos kaikki menee hyvin, on syksyn ensi-iltaan mennessä tullut painosta myös kuvitettu kirja.

Kuinkahan juhlistaisin tätä?

Ai niin, on torstai. Tietysti siivoamalla. Tai ehkä tällä kertaa välttelen siivousta. Se kävisi paremmin kirjan teemaan. Tarinan sankareina ovat nimittäin pienet roskat. En tietenkään tahdo niille mitään pahaa.

Taidan sen sijaan mennä tapaamaan Akua.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kirjailija lujilla

mutta sehän on tarkoituskin.

Olen tehnyt muutamia päiviä lujasti töitä tarinan taustoituksen eteen. Varsinaista tekstiä ei ole syntynyt juurikaan. Tähän taustatyöhön ovat innostaneet monet kommentit. Ne vaikuttavat kirjailijaan merkillisellä tavalla. Kriittisetkään havainnot eivät lannista, ne havahduttavat ajattelemaan ja innostavat keksimään lisää.

En halua paljastaa kaikkea heti, mutta tarinan maailman historia kirkastuu. Hahmojen kohtalot ja motiivit selkiytyvät. Mitä? Missä? Miksi?

Tarina luo itseään, ja kirjailijan on kuunneltava sitä.

Omalle tekstilleen tulee helposti immuuniksi. Silloin auttaa tauko ja pieni irtautuminen tarinasta. Suuri apu on myös kommenteilla. Ne kertovat, kuinka lukija kokee tarinan. Ja lukijoita vartenhan se on.

Sivujen mittari näyttää jo liki 2500 käyntiä. Kiitos teille kaikille! Ja kiitos erityisesti kommenteista :) Nimiä kirjan kiitoksiin on karttunut jo mukavasti.

Matka jatkukoon!




keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kirjailijan toimet Minna Canthin päivänä

06.45 herätys
07.00 suihku, aamupala ja päivän lehti, perhe kouluun ja töihin
08.00 lastenkirjan kirjoittamista (kässärin rungon kuolonviivaan kolme päivää)
11.00 lounas ja toisen kirjailijan käsikirjoituksen editoimista kustannustoimittajan roolissa
12.00 soitto nettiyhtiölle, koska sähköposti jumissa, ongelma ratkeaa
12.10 kirjailijaliiton jäsenmaksun maksaminen
12.15 nuortenkirjan kirjoittamista
12.45 blogitekstin kirjoittamista
13.00 nuortenkirjan kirjoittamista
14.00 kahvit
14.30 kauppa
16.30 ruokailu perheen kanssa
18.00 paikallisen kirjallisuusyhdistyksen Minna-ilta ja sen avauspuhe
20.00 kotiin Kanttilan kautta, josta kuva





maanantai 17. maaliskuuta 2014

Karsean hauska tilanne

Kävin perjantaina Ahmon koululla. Siis juttelemassa ysiluokkalaisten kanssa kirjan kirjoittamisesta. Tuli paljon hyviä ideoita ja fiksuja kysymyksiä. Mukava porukka :)

Sitten mentiin tietsikkaluokkaan ja eteen tuli yksi kirjailijanurani oudoimmista tilanteista. Parisenkymmentä lukijaa keskeneräisen tekstini kimpussa. Ja minä siinä vieressä ihmettelemässä.

Karseaa ja kuitenkin hauskaa samaan aikaan.

Oltiin asian äärellä.

Mutta kyllä tähän tottuu. Siihen, että puolivalmis on arvosteltavana. Ja nyt saankin kirjoittaa joka päivä. Kahden kuukauden kirjoitusvapaa alkoi tänään. Jes!

Muista laittaa kommenttisi nimimerkki sähköpostiini oikean nimesi kera, niin saat nimesi kirjan kiitoksiin! Ohje on jokaisen luvun alussa.

Hauskoja lukuhetkiä!


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Voihan karhun perse!

Viime aikoina olen pohtinut karhun persettä. Siis sitä, mikä on sopivaa kieltä nuortenkirjassa. Kirjoitin tarinaan "ursan takamus". Tuli kommentti, että karhun perse kävisi paremmin :)

Päähenkilöt taistevat ja ryöstelevät nuoresta iästään huolimatta. Voiko sellaista elämää kuvata uskottavasti siloitetulla kielellä? Voiko sellaiseen elämään tottuneen puhe olla uskottavaa ilman kirosanoja?

Olisi mielenkiintoista selvittää kiroilun määrää nuortenkirjoissa. Onko kiroilu tabu, kielletty aihe?

Luin joku vuosi sitten erään lapsisotilaan tarinan. Siinä kiroiltiin länsiafrikkalaisella kielellä. Se oli helppo sulattaa.

Ihminen on mielenkiintoinen otus. Kun asian sanoo kiertoilmauksella, se on paljon hyväksytympää. Jos sanoo vattu lyötyään peukaloon, ei siitä kukaan pahastu, Jos sanoo hattu, ei sitä enää ymmärretä. Perhonen kuulostaa vitsikkäältä. Viime sodissa kaaduttiin, ja viholliset kokivat tappioita. Amerikassa tarpeet tehdään lepohuoneessa. Eivätkä tappaminen ja paska ole edes pahimmasta päästä.

Himputti sentään, passaahan tuota kokeilla!


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Lupa kirjoittaa

Kirjoittaminen on aikaa vievää puuhaa. On se vaikka tekisi kerralla valmista, kuten tähtitieteilijä Esko Valtaoja. Satojen sivujen täyttäminen vaan vie aikansa.

Ja kun elämässä tuppaa olemaan muutakin.

Siksi hypin riemusta muutama viikko sitten, kun selvisi että hankkeelleni on myönnetty apuraha. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Valtion taiteen edistämiskeskus kustantaa minulle kaksi kuukautta kirjoittamisaikaa.

Rupeama alkaa ensi viikolla.

Tilanne on juhlallinen. Ja elämässäni ainutlaatuinen. Tähän saakka olen itse maksanut ajastani. Vuodesta 2007 olen elänyt epänormaalisti: vuorotteluvapaata, virkavapaata, pätkätöitä. Ja kaikki sen takia, että voisin kirjoittaa.

Hulluako? Ehkä?

Mutta jokin siinä vetää vastustamattomasti puoleensa. Siis kirjoittamisessa. Ja nyt kun sitä kipeimmin kaipaan, saan tilaisuuden keskittyä juuri siihen, mitä niin palavasti haluan tehdä. Uppoutua mielikuvitusmaailmaan. Täyttää tuota lukujen listaa blogin oikeassa reunassa. Päästä seuraamaan millaiseksi tarinan hahmojen elämä muotoutuu.

Tärisen innosta, kuin pikkulapsi. Oikein hytkäyttää. Vanha käähkä ja niin täpinöissään :)