lauantai 15. maaliskuuta 2014

Voihan karhun perse!

Viime aikoina olen pohtinut karhun persettä. Siis sitä, mikä on sopivaa kieltä nuortenkirjassa. Kirjoitin tarinaan "ursan takamus". Tuli kommentti, että karhun perse kävisi paremmin :)

Päähenkilöt taistevat ja ryöstelevät nuoresta iästään huolimatta. Voiko sellaista elämää kuvata uskottavasti siloitetulla kielellä? Voiko sellaiseen elämään tottuneen puhe olla uskottavaa ilman kirosanoja?

Olisi mielenkiintoista selvittää kiroilun määrää nuortenkirjoissa. Onko kiroilu tabu, kielletty aihe?

Luin joku vuosi sitten erään lapsisotilaan tarinan. Siinä kiroiltiin länsiafrikkalaisella kielellä. Se oli helppo sulattaa.

Ihminen on mielenkiintoinen otus. Kun asian sanoo kiertoilmauksella, se on paljon hyväksytympää. Jos sanoo vattu lyötyään peukaloon, ei siitä kukaan pahastu, Jos sanoo hattu, ei sitä enää ymmärretä. Perhonen kuulostaa vitsikkäältä. Viime sodissa kaaduttiin, ja viholliset kokivat tappioita. Amerikassa tarpeet tehdään lepohuoneessa. Eivätkä tappaminen ja paska ole edes pahimmasta päästä.

Himputti sentään, passaahan tuota kokeilla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti