Loistavat ideat, mahtavat suunnitelmat, jännittävät juonikehitelmät, uudet maailmat, valmiit kustannussopimukset - kaikki se on turhaa, jos ei asetu kirjoittamaan.
Siis homma vaatii raakaa työtä!
Sitä kirjoittaminen on. Pohjimmiltaan.
Se voi toki olla todella hauskaa ja mukaansatempaavaa - taivaallisia inspiraatioita kukkaisniityillä, muusa kainalossa, viinilasi huulilla, valtameren kohina korvissa, palmut, hiekkaranta, aah - siis kun kynä luistaa, mutta se voi olla myös kiduttavaa, pelottavaa ja uuvuttavaa, täyttä tuskaa, kun sanat eivät löydä paikoilleen, kun tarina ei rakennu, kun homma ei vaan toimi.Mutta kaiken edellytys on kirjoittaminen. Epätoivon hetkistä huolimatta, huuman hetkiin tarttuen. Tarinan pitää päästä tekstiksi, sanoiksi sanojen lomaan. Sydänveren pitää löytää tiensä biteiksi koneelle tai musteeksi paperiin.
Siis ohje numero yksi: kirjoita, kirjoita ja kirjoita!
Äläkä hätäile. Ole kärsivällinen. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista. Tekstin syntyessä ja karttuessa suunnitelmat voivat muuttua, alkuperäiset ideat joutua romukoppaan, juonet mutkistua, mutta ei se mitään. Se kaikki on täysin luonnollista, ja teksti aina muokattavissa.
Sillä teksti on kuin savea valajan dreijassa. Pääasia, että sitä on riittävästi. Muotoile rauhassa möykky oikeaan muotoon, viimeistele se pienimpiä yksityiskohtiaan myöten, ole kärsivällinen ja, a vot, ennen pitkää homma on siinä.
Jos rakennelma alkaa huojua, jos koko höskä luhistuu ja kenties lentää dreijalta lattiaan, niin ei hätää. Tumps! Möhkäle takaisin alustalle ja dreija pyörimään. Uusi yritys. Sillä kaikki on mahdollista niin kauan kuin kippoa ei ole kuivatettu ja poltettu.
Mutta kun olet tyytyväinen kippoosi, kun olet saanut siitä kehuvia lausuntoja, niin lähetäpä se kippotehtailijalle katsottavaksi. Ehkä siinä on heidän uusi menestystuotteensa. Ja saat bongata sen myöhemmin kaikkien kippokauppojen hyllyiltä.
:)
