Kirja-arvostelu

Klikkaa suuremmaksi!
Savon Sanomat 5.7.2015

Kirja-arvostelut ovat yksi osa kirjailijan elämää. Toiset kirjailijat lukevat teoksistaan tehtyjä arvioita, toiset eivät.

Minusta ne ovat kiinnostavia.

On kiehtovaa tietää, mitä mieltä lukija on, kriitikkokin.

Pitää myös ymmärtää, että kirja-arvio on aina kriitikon oma mielipide. Siihen vaikuttavat hänen taustansa ja asenteensa. Mutta ammattimainen kriitikko on kuitenkin harjaantunut työssään ja hänellä on analyyttistä silmää tekstiä kohtaan.

Kun kirjaa kehutaan, tuntuu se tosi hyvältä. Se on eräänlainen palkinto isosta työstä. Kielteinen kritiikki voi sattua, mutta siitä on myös hyötyä, mikäli se on taidolla tehty. Parhaassa tapauksessa kirjailija ottaa opikseen, niin julmalta kuin se kuulostaakin.

Kritiikit ovat tärkeitä senkin takia, että niiden kautta ihmiset saavat tietää kyseisen kirjan olevan olemassa. Kirjojen vuosittainen tulva on niin valtava, että kirjat helposti hukkuvat ja jäävät pinnan alle, varsinkin kun kritiikkejä julkaistaan sanomalehdissä entistä vähemmän.

Tulva-aalloilla keinuvan kirjan pitää olla iloinen pienestäkin huomiosta, sillä luettavaksi se on tehty eikä hyllyyn seisomaan.

Pahimmassa tapauksessa kielteiset kritiikit karkottavat lukijat pois kirjan ääreltä. Se on sääli. Ei pitäisi turhia säikähtää, vaan muistaa, että jokainen tarina syntyy vasta lukijan omissa ajatuksissa. Mielipiteitä on ja saa olla monia. Toinen tykkää, toinen ei. Niinhän se aina on.

Seuraavaa arviota odotellessa :)

Yllättäviä kohtaamisia tarinan taustalla

Eilen minulla oli ilo päästä kuulemaan ihastuttavaa mezzosopraanoa Debi Wongia. Konsertti oli nimeltään Saints and Sinners ja avasi Barokki Kuopio -tapahtuman.

Pääsin erityisen hyvin tunnelmaan, koska vain viikko sitten vierailin Versailles'n barokkipalatsissa Pariisissa. Suljin siis silmäni ja kuvittelin olevani jossakin sen loisteliasta saleista kuuntelemassa hovimuusikoiden esitystä.

Mutta miksi kirjoitan tästä?

Viime vuonna olin Debin konsertissa heinäkuun alussa. En ollut kuullut häntä koskaan aikaisemmin, mutta barokkimusiikki kiinnosti, koska olin kirjoittamassa Rob McCoolin tarinaa, jonka tapahtuma-aika rinnastui kuvitteelliseen barokin aikaan.

Olin hyvin vaikuttunut, ja konsertin jälkeen tapahtuikin jotakin kummallista. Debin valloittava olemus ja Barokki Kuopio -julisteen arvoituksellinen hahmo sekoittuivat päässäni ja löysivät tiensä keskeneräiseen Rob McCoolin tarinaan. Ne vaikuttivat ratkaisevasti erääseen keskeiseen henkilöön.

Tarinaan jo tutustuneet arvaavatkin loput.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jokin kulttuurinen elämys vaikuttaa keskeneräiseen tarinaani tai antaa kipinän vielä syntymättömälle tarinalle.

Eikä siitä pääse mihinkään, että tällaiset tapaukset ovat yllättävyydessään todella virkistäviä :)

P.S. Debi opiskelee Helsingin Sibiksessä ja yllätin vuorostani hänet kertomalla, että isomummoni voitti aikoinaan Jean Sibeliuksen pierukilpailussa. Se tapahtui vuonna 1891 ja siitä lisää joskus toiste.