Ajatuksia tuulettamassa

Klikkaa kuvaa ja katso Minna Canthin
koulun Huvitus-verkkolehden artikkeli.

Tämän kirjaprojektin myötä olen saanut tutustua moniin lahjakkaisiin nuoriin, jotka ovat olleet kiinnostuneita kirjallisuudesta ja erityisesti siitä, kuinka kirja syntyy. Se jos mikä lämmittää kirjailijan sydäntä.

Vierailut ovat äärettömän mukavaa vaihtelua muuten melko yksinäiseen kirjailijan työhön. On kiva tuulettaa ajatuksia ja kysellä nuorten mielipiteitä.

Ensimmäinen vierailemani koulu oli Minna Canthin yläkoulu Kuopiossa marraskuussa 2013. Opettaja Virva Eskelinen otti minut ystävällisesti vastaan ja käynti olikin oikea tulikoe, mutta selvisin kunnialla. Pelkäsin turhaan, sillä oppilaat olivat uteliaita, yhteistyöhaluisia ja todella kannustavia. Viereinen kuva on tilanteesta, jossa keskustelin yhdeksäsluokkalaisen Mirjam Kuhasen kanssa toisen käyntini aikaan toukokuussa 2014.
   Viime keväänä kävin myös Siilinjärven Ahmon koulussa. Opettaja Mari Ahtiainen johdatti minut ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa nuoret lukivat keskeneräistä tekstiäni samaan aikaan, kun olin heidän seurassaan. Se oli kammottavaa, mutta hauskaa :)
   Marraskuussa 2014 vierailin Herttoniemen yhteiskoulussa. Sain kutsun Eveliina Ventelältä ja tapasin paljon yläkoululaisia ja lukiolaisia ja heidän opettajiaan. Oppilaat olivat tehneet käsikirjoituksesta todella hienoja analyysejä. Alemmassa kuvassa poseeraan käsikirjoitustani ensimmäisten joukossa kommentoineen Pyry Lehtosen kanssa.

Klikkaa kuvaa ja katso Herttoniemen
yhteiskoulun FB-postaus.

   Marraskuussa 2014 kävin myös Mäntysalon koulussa Nurmijärvellä jututtamassa opettaja Lotta Kallion seiskoja ja ysejä. Siellä olikin todella aktiivista ja osaavaa porukkaa. Heistä muutamat myös erittäin taitavia kirjoittajia.
 
Vierailut eivät toki lopu tähän. Saa nähdä, minne tie vie seuraavaksi!

Pää räjähtää

Eilen tuntui, että pää räjähtää. Pulppusi läjäpäin ideoita. Saa nähdä, mitkä niistä päätyvät kansiin. Muistikirja ainakin täytyi.

Kyllästyin prinsessaan. Olen poistanut sen sanavarastostani. Toistaiseksi :) Hahmo pysyy, koska hän on oleellisen tärkeä.

Kirjan alku on mietityttänyt paljon. Sen pitäisi olla vetävämpi. Sen pitäisi koukuttaa. Kokeilen nyt juttua, jota mietin jo aikoja sitten. Menen siis aluksi hahmojen tulevaisuuteen. Sieltä lapsuuden kautta varsinaiseen tarinaan. Kyhäelmä on kesken, mutta hyvällä alulla.

Poistin luvun 33. Se ei sovi juoneen, joka nyt ottaa vallan. Ei ainakaan semmoisenaan.

Ferngotille olisi hauska keksiä suomenkielinen vastine. Siis aineelle, joka maistuu tervalta ja tehostaa ja nopeuttaa ajattelua.

Olisiko ideoita?

Tarina suurelle paperille

Aika ajoin on hyvä ottaa käyttöön suuri paperi.

Silloin teippailen yhteen muutamia aanelosia ja hahmottelen tarinan kerralla silmäiltäväksi, visuaaliseksi kokonaisuudeksi.

Siitä näkee paremmin suuret suuntalinjat ja voi paikallistaa tarinan heikkoudet, sillä mitä suuremmaksi tekstimassa kasvaa, sitä hankalampi kokonaisuutta on käsitellä pelkästään tekstinä.

Myös hahmot ja niiden motiivit on hyödyllistä kirjata ylös.

Kaiken pitää edistää tarinaa. Kaiken pitää liittyä siihen jollakin tavoin. Jokaisen hahmon ja esineen on oltava tarinan kannalta olennainen.

Tämän jälkeen on taas helpompi keskittyä itse tarinaan.

Kirjan vuosi

Tuleva vuosi on julistettu Kirjan vuodeksi. Kuulostaa hyvältä :) Sellaisena vuonna on kiva julkaista aivan uudentyyppinen nuortenkirja, joka on myös kirjoitettu tavallisesta poikkeavalla tavalla, yhteisöllisesti.

En voi kyllin kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tähän saakka ja antaneet vinkkejä kirjoittamiseeni. No, saattepahan nimenne mukaan kirjaan :) Ja vieläkin apua tarvitaan.

Jee! Edellisessä postauksessa heittämäni toive on kuultu (aina kannattaa siis toivoa). Kirjailijaliitto myönsi minulle apurahan, jonka kannustamana voin ottaa muutaman viikon vapaata ennen joulua. On juhlallista kun voi keskittyä taas toden teolla kirjoittamiseen. Kiva joululahja etukäteen.

Apuraha mahdollistaa myös keväällä pohjustetun vierailuni Herttoniemen yhteiskoulussa. Sitä odotan innolla :)

Muokkausta, muokkausta ja modernin replikoinnin haasteita

Olen editoinut Rob McCoolin tarinaa nyt lukuun seitsemän saakka. Vielä riittää työtä, ennen kuin koko teksti on käyty läpi. Sittenkään se ei ole valmis, sillä loppu puuttuu vielä ja koko tarina tulee muuttumaan aika tavalla tämän matkan varrella.

Erään teknisen asian takia olen saanut suoraan sanottuna harmaita hiuksia

Tarinassa viestitään erityisten taistelukypärien avulla. Sen laatuinen replikointi on hankala esittää perinteisesti. Olen veivannut ongelmaa moneen suuntaan. Tällä hetkellä kypärän etsimiin, siis kirjan henkilön näkökenttään, ilmestyvät viestit on kursivoitu ja varustettu tähdellä *. Se kuvaa äänetöntä ja nopeaa viestintää, joka näkyy usealle vastaanottajalle samanaikaisesti. Toinen hankaluus tässä on, että näiden repliikkien yhteydessä ei voi oikein käyttää ilmeitä eikä äänenpainoja kuvastavia tarkenteita. Jotakin pitäisi siihen vielä keksiä.

Pitää vain luottaa, että jossakin vaiheessa homma loksahtaa kohdalleen. Kyllä se siitä :)

Uusi alku

Kesä on ohi ja syyskuu koittanut. On taas aika käydä käsiksen kimppuun.

Huomasit varmaan, että päähenkilön nimi vaihtui. Gaspar Hornheadista tuli Rob McCool. Molempien nimien taustat ovat irlantilaisessa mytologiassa, mutta Rob McCool vei voiton. Se on ytimekkäämpi ja tuo mielestäni irlantilaisuuden hauskasti suomalaiseen, viileään ympäristöön.

Tarina alkaa nyt päähenkilön lapsuudesta. On mielestäni tarpeen taustoittaa varsinaisen tarinan tapahtumia.

Asteen verran enemmän tulee rosoisuutta ja karuutta. Olosuhteet muuttuvat yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi.

No, maanantait ovat kirjoituspäiviäni. Toivottavasti aikaa kirjoittamiseen liikenee muulloinkin :)

Muutos aikatauluun

Tulevan lastenkirjan, Roskasakki ihan pihalla, viimeistely on ollut sen verran työlästä, että nuortenkirjan julkaisu siirtyy kevääseen 2015. Kumpaakaan en halua tehdä hätiköiden. Parempi antaa niille molemmille ansaitsemansa aika.

Tämän nuortenkirjaprojektin osalta aivot eivät ole olleet kuitenkaan narikassa. Ei lähimainkaan.

Sain arvokasta palautetta vieraillessani Minna Canthin koululla jututtamassa yhdeksäsluokkalaisia toukokuun lopussa (lue juttu Minarilaisten verkkolehti Huvituksesta). Myös kaikista blogipalautteista on ollut paljon apua.

Uusin ideoin tartun työhön heti elokuun puolivälissä.