Kävin syyskuussa sitten vihdoinkin Lapissa. Matka lyheni alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta oli siitäkin huolimatta erittäin antoisa. Vaelsin tuntureissa, kuruissa ja paljakoilla. Pääsin kokemaan Robin seikkailun maisemia, hengittämään sen tuulia, ihailemaan syksyistä väriloistoa.
Kyllä Lappi on ihmeellinen paikka. On helppo ymmärtää, että monet ovat rakastuneet siihen ja palaavat pohjoisen taikaan vuosi toisensa perään.
On aivan erilaista kirjoittaa, kun on tuntuma paikoista, joihin tapahtumat sijoittuvat. Toki tarinan tapahtumat ovat kuvitteellisia niin kuin paikatkin, mutta jotakin yhteistä todellisuuden kanssa aina löytyy. Ja on helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse keksiä ihan kaikkea. Ehkä tarinaan on myös helpompi samaistua, kun se on lähellä todellisuutta.
Tosi ja tarina kietoutuvat yhteen myös elämässä. Muistot hämärtyvät, kokemukset värittyvät. Jo muutaman vuoden kuluttua tapahtumista kaksi ihmistä muistaa ne hieman eri tavalla. Ehkä se onkin todellisuus, joka on illuusio, vaikka kuinka totena sitä pitäisimme.
