Asha on jumalaisen kaunis, mutta tappavan tehokas nainen. Omar on nelikätinen, geenimanipuloitu taisteluhirviö. Heidän mukanaan kulkee viiksekäs Kemal-marakatti.
Has'hassinit suhtautuvat elämään hyvin yliolkaisesti ja viljelevät sarkastista huumoriaan tiukissakin tilanteissa.
Uudessa luvussa 22 B paljastetaan hieman lisää has'hassinien taustoja.
Kirjoitin luvun pääosin jo edellistä kirjaa varten, mutta se ei oikein tahtonut asettua tarinaan. Katsotaan, kuinka käy tällä kertaa.
Kävin syyskuussa sitten vihdoinkin Lapissa. Matka lyheni alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta oli siitäkin huolimatta erittäin antoisa. Vaelsin tuntureissa, kuruissa ja paljakoilla. Pääsin kokemaan Robin seikkailun maisemia, hengittämään sen tuulia, ihailemaan syksyistä väriloistoa.
On aivan erilaista kirjoittaa, kun on tuntuma paikoista, joihin tapahtumat sijoittuvat. Toki tarinan tapahtumat ovat kuvitteellisia niin kuin paikatkin, mutta jotakin yhteistä todellisuuden kanssa aina löytyy. Ja on helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse keksiä ihan kaikkea. Ehkä tarinaan on myös helpompi samaistua, kun se on lähellä todellisuutta.
Tosi ja tarina kietoutuvat yhteen myös elämässä. Muistot hämärtyvät, kokemukset värittyvät. Jo muutaman vuoden kuluttua tapahtumista kaksi ihmistä muistaa ne hieman eri tavalla. Ehkä se onkin todellisuus, joka on illuusio, vaikka kuinka totena sitä pitäisimme.
Toki kirjassa paikat ovat kuvitteellisia, koska koko maailma on kuvitteellinen, mutta niiden tunnelmat tulevat aidoista ympäristöistä. On helpompi kirjoittaa sellaisesta, mikä on olemassa ja varsinkin sellaisesta, minkä on itse kokenut. Se ei ole välttämätöntä, toden illuusion voi luoda muutenkin, mutta vahvin siitä tulee omien kokemusten kautta.
Muonio, Inari, Tana. Tällainen reittisuunnitelma on rakenteilla. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea mielenkiintoista Lapin tunturit ja tuulet tuovat käsikirjoitukseen.
Vaihtoehtoisen historian lapinomaiset maisemat ovat tärkeä osa kolmannen Rob McCool -kirjan tarinaa. Vieressä oleva kartta on vuodelta 1645 (Guillaume et Jean Blaeun teoksesta: Le theatre du monde, ou Nouvel atlas. Lapponica, Helsingia, et Botnica quorum). Se kuvastaa hyvin Rob McCoolin maailman tunnelmaa, jossa vanha ja moderni kohtaavat.
Aina yhtä loistava Jussi Korhonen työstää parasta aikaa kansikuvaa. On jännittävää nähdä, miten hän muuttaa tarinaa kuviksi jälleen kerran.
Tämä kirjoittamisen vaihe on omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista. Hirveästi ei tarvitse keksiä. Kaikki tapahtuu kuin itsestään.
Tarina ikään kuin vaatii tietyt asiat tapahtuviksi.
Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä vie :)
Ymmärtääkseni Bloggerissa voi olla jopa 20 sivua, mutta nyt tökkii jo alle sen. Jos tilanne ei parane, niin kirjan viimeiset luvut tulevat kaikki samalle sivulle.
Tarina alkaa olla jo lopuillaan, joten se ei hirveästi haittaa. Sitä paitsi editoidessa joudun ehkä muutenkin muokkaamaan lukujen struktuuria. Jotkin luvut saattavat yhdistyä ja joku luku saattaa lähteä pois.
Hieman ärsyttää, kun aikaa menee säätämiseen.
Alun (2. luku) muokkaus jäi vielä kesken, kun vanhan tonkimisesta syntyi tavaraa myös uuden käsikirjoituksen lukuun 20. Siinä Rob McCoolin kasvattiveli Mark on joutunut hieman samanlaisen - kylläkin fyysisemmän - kuulustelun kohteeksi.
Uudelleen kirjoittaminen tai muokkaus tai editointi, miten sitä nyt kutsuukin, on minulle todella tärkeää. En pysty kirjoittamaan heti valmista tekstiä. Se muuttuu aina prosessin myötä moneenkin kertaan. Hioutuu ja rikastuu. Kieli muuttuu sujuvammaksi ja todellisemmaksi. Asiat tarkentuvat, turhat rönsyt kuluvat pois.
Homma jatkuu huomenna junassa matkalla Turkuun.
