Lapponian maisemissa

Kävin syyskuussa sitten vihdoinkin Lapissa. Matka lyheni alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta oli siitäkin huolimatta erittäin antoisa. Vaelsin tuntureissa, kuruissa ja paljakoilla. Pääsin kokemaan Robin seikkailun maisemia, hengittämään sen tuulia, ihailemaan syksyistä väriloistoa.

Kyllä Lappi on ihmeellinen paikka. On helppo ymmärtää, että monet ovat rakastuneet siihen ja palaavat pohjoisen taikaan vuosi toisensa perään.

On aivan erilaista kirjoittaa, kun on tuntuma paikoista, joihin tapahtumat sijoittuvat. Toki tarinan tapahtumat ovat kuvitteellisia niin kuin paikatkin, mutta jotakin yhteistä todellisuuden kanssa aina löytyy. Ja on helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse keksiä ihan kaikkea. Ehkä tarinaan on myös helpompi samaistua, kun se on lähellä todellisuutta.

Tosi ja tarina kietoutuvat yhteen myös elämässä. Muistot hämärtyvät, kokemukset värittyvät. Jo muutaman vuoden kuluttua tapahtumista kaksi ihmistä muistaa ne hieman eri tavalla. Ehkä se onkin todellisuus, joka on illuusio, vaikka kuinka totena sitä pitäisimme.

Lapponian vankien julkaisu siirtyy vuodella

Joskus voi käydä näin. En saanut kirjaa valmiiksi määräaikaan mennessä ja julkaisu siirtyy vuodella. Hyvä puoli asiassa on se, että syksyllä minulla on mahdollisuus käydä Lapissa. Käsikirjoituksen kannalta se on todella hyvä juttu. Pääsen tutkimaan seutuja, joilla Rob McCool ystävineen seikkailee.

Toki kirjassa paikat ovat kuvitteellisia, koska koko maailma on kuvitteellinen, mutta niiden tunnelmat tulevat aidoista ympäristöistä. On helpompi kirjoittaa sellaisesta, mikä on olemassa ja varsinkin sellaisesta, minkä on itse kokenut. Se ei ole välttämätöntä, toden illuusion voi luoda muutenkin, mutta vahvin siitä tulee omien kokemusten kautta.

Muonio, Inari, Tana. Tällainen reittisuunnitelma on rakenteilla. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea mielenkiintoista Lapin tunturit ja tuulet tuovat käsikirjoitukseen.
 

Rob McCool ja Lapponian vangit

 

Rob McCool -sarjan kolmannen osan nimi on Rob McCool ja Lapponian vangit. Kirjan on määrä ilmestyä huhtikuussa tai toukokuussa.

Vaihtoehtoisen historian lapinomaiset maisemat ovat tärkeä osa kolmannen Rob McCool -kirjan tarinaa. Vieressä oleva kartta on vuodelta 1645 (Guillaume et Jean Blaeun teoksesta: Le theatre du monde, ou Nouvel atlas. Lapponica, Helsingia, et Botnica quorum). Se kuvastaa hyvin Rob McCoolin maailman tunnelmaa, jossa vanha ja moderni kohtaavat.

Aina yhtä loistava Jussi Korhonen työstää parasta aikaa kansikuvaa. On jännittävää nähdä, miten hän muuttaa tarinaa kuviksi jälleen kerran.

Editointia alusta loppuun

 

Käyn nyt läpi tekstiä alusta loppuun. Kirja muuttuu tässä prosessissa aika paljon. Tarinalliset aukot täyttyvät, langat punoutuvat yhteen, ilmaan heitetyt ajatukset saavat merkityksiä.

Tämä kirjoittamisen vaihe on omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista. Hirveästi ei tarvitse keksiä. Kaikki tapahtuu kuin itsestään.

Tarina ikään kuin vaatii tietyt asiat tapahtuviksi.

Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä vie :)

Ongelmaa sivujen kanssa

 

Blogger ei anna minun lisätä sivuja sivupalkkiin. Oli tarkoitus laittaa luku 27 omalle sivulleen, mutta sepä ei onnistunutkaan. Aluksi näyttää, että kaikki menee hyvin, mutta tallennuksen jälkeen, mikään ei ole muuttunut.

Ymmärtääkseni Bloggerissa voi olla jopa 20 sivua, mutta nyt tökkii jo alle sen. Jos tilanne ei parane, niin kirjan viimeiset luvut tulevat kaikki samalle sivulle. 

Tarina alkaa olla jo lopuillaan, joten se ei hirveästi haittaa. Sitä paitsi editoidessa joudun ehkä muutenkin muokkaamaan lukujen struktuuria. Jotkin luvut saattavat yhdistyä ja joku luku saattaa lähteä pois. 

Hieman ärsyttää, kun aikaa menee säätämiseen.

Kirjoita uudelleen ja uudelleen, hio, muokkaa, tiivistä, täytä aukkoja

Tänään olen kirjoittanut uudelleen alkua ja tämänhetkistä viimeisintä lukua. Alkua varten piti tutkia mennyttä. Kuvassa on edellisen kirjan (Rob McCool ja Kirottu metsä) aukeama sivuilta 122 ja 123. Siinä Rob on eräänlaisessa kuulustelussa, joka tapahtuu hänen päänsä sisällä "kielen kannattimet" löysyttäneen aineen vaikutuksen alaisena.

Alun (2. luku) muokkaus jäi vielä kesken, kun vanhan tonkimisesta syntyi tavaraa myös uuden käsikirjoituksen lukuun 20. Siinä Rob McCoolin kasvattiveli Mark on joutunut hieman samanlaisen - kylläkin fyysisemmän - kuulustelun kohteeksi.

Uudelleen kirjoittaminen tai muokkaus tai editointi, miten sitä nyt kutsuukin, on minulle todella tärkeää. En pysty kirjoittamaan heti valmista tekstiä. Se muuttuu aina prosessin myötä moneenkin kertaan. Hioutuu ja rikastuu. Kieli muuttuu sujuvammaksi ja todellisemmaksi. Asiat tarkentuvat, turhat rönsyt kuluvat pois.

Homma jatkuu huomenna junassa matkalla Turkuun.
 

Linnoja tutkimassa, tunnelmia saalistamassa

Raaseporin linna 

Kesällä kävin kahdessa suomalaisessa linnassa. Raasepori oli uusi tuttavuus. Se on aikoinaan ollut veden ympäröimä, mutta niin vain maailma muuttuu, että nykyisin vettä ei ole lähimaillakaan kuin kohtalaisen puron verran. Ehkä joskus tulevaisuudessa linna saa jälleen vettä ympärilleen. Kuka tietää.

Olavinlinnassa olen käynyt monta kertaa, mutta aina se on yhtä viehättävä. Maisemaltaan ja sijainniltaan se on suomalaisista linnoista kaunein. Vesien keskellä, virran pyörteissä. Ylväät, kallioiset rannat kaikkialla ympärillä. 

Parasta aikaa kirjoitan kohtausta, jossa Filbur ja Mark murtautuvat kuvitteelliseen Anaarin linnaan kaukana Lapin maisemissa. Vierailut aidoissa linnoissa auttavat rakentamaan illuusiota, tuovat mukaan toden tuntua, tekevät tarinan maailmasta elävämmän ja uskottavamman. 

Linnojen valtaaminen ei ole koskaan ollut helppoa, elleivät asukkaat ole sitten tarkoituksella antautuneet. 

Saa nähdä, miten Filbur ja Mark selviytyvät seikkailustaan.