Kansi valmistui ja tiedot julkistettu

Vaikka käsikirjoitus ei ole vielä ihan valmis, on tulevan kirjan kansi jo olemassa ja tiedot julkistettu. Kirjaa voi jo tilata ennakkoon kustantamon omilta sivuilta. Ennakkotilaajille on luvassa numeroidut kappaleet ja mahdollisuus saada kirjapainon painama nimi esilehdelle numeroinnin yhteyteen. Ohjeet löytyvät täältä:

https://icasos.fi/tuote/rob-mccool-ja-katketty-laakso/

Uudelleenkirjoitus on menossa tällä hetkellä luvussa 8. Jonkin verran on siis matkaa vielä, ennen kuin kässäri on valmis. Parin viikon päästä on vielä yksi kouluvierailu, josta tulee vielä varmasti hyviä ideoita viimeistelyyn.

Tuntuu aika hurjalta, että kesän mittaan koko homma saadaan pakettiin ja lähdetään taas uutta kohti. Se tuntuu yhtä aikaa hurjalta ja hurjan hyvältä.

Syyskuussa saapuvat sitten lämpimäiset. Se se vasta kivalta tuntuukin!

Tarinan kokonaisuus on nyt kasassa. Uudelleenkirjoitus alkaa.

Viidennen Rob McCool -kirjan tarina alkaa olla kasassa. Vielä on paljon tehtävää: hiomista, editointia, lisäyksiä, poistoja, tarinan jäntevöittämistä.

Kuvassa tämänhetkinen loppukohtaus, jossa Kassios ja Kaarne lentävät Yohhemetin kätketyssä laaksossa.

Mitä tahansa saattaa vielä tapahtua. Yleensä viimeiset pari-kolme viikkoa ennen deadlinea ovat hirvittävän tehokkaita kirjoittamisen kannalta. 

Se on mukavaa, mutta kuluttavaa aikaa.

Sitä kohti! 

Vierailu Suonenjoella 9.4. Mikael Agricolan päivänä

 

Kävin viikko sitten Agricolan päivänä vierailulla Suonenjoen yhtenäiskoulussa. Tavoitteena oli levittää lukuinnostusta ja esitellä oppilaille yhteisöllistä kirjoittamista.

Pääsin juttelemaan kahden seiskaluokan oppilaiden kanssa. Lopuksi oli pieni työpaja, jossa oppilaat ideoivat jatkoa viidennen Rob McCool -kirjan keskeneräiselle tarinalle. He tekivät myös ehdotuksia luvun 29 otsikoksi.

Sain ehdotuksia siitä, kuinka Zalasarin lentopurret pakottavat has’hassinien lentopurren maahan. Voiton vei ohjausjärjestelmään tunkeutuminen eli hakkerointi.

Useampi otsikkoehdotus viittasi bandiittien tekemään hyökkäykseen tai iskuun, joten siitä tuli nimi luvulle.

Vierailu oli kaikin puolin onnistunut. Siitä kiitokset erittäin hienosti käsikirjoituksen suunnitteluun osallistuneille oppilaille, mutta myös tapahtuman mahdollistajille eli opettajille Anne Matilainen ja Minna Miettinen.

Loppusuora lähestyy

Has'hassinien Haades-lentopursi
(Firefly + Gemini)

Kässäri on edennyt vaiheeseen, jossa raakatekstin pitäisi olla valmis noin kuukaudessa. Se onkin tarpeen, sillä kirja menee painoon kesän lopuksi ja julkaistaan syksyllä.  Nimeksi tulee näillä näkymin Rob McCool ja Californian kulta. Halukkaat kommentaattorit saavat taas nimensä julkaisun kiitoksiin. 

Kivaa tätä on ollut tehdä. Onneksi on jäljellä vielä pari kouluvierailua. Sieltä tulee suuntaviivoja kässärin loppuvaiheisiin. 

Mukava päästä jututtamaan nuoria lukijoita.

Tekstiä pitää lopuksi muokata vielä aika tavalla, vaikka olen tehnyt sitä koko ajan matkan varrella. Tapahtumat ja niiden kytkökset eivät ole juonellisesti vielä tarpeeksi ehyitä. Kirjoittamisen viimeisissä vaiheissa (joka on tekemisenä kaikista mukavinta) tapahtuu vielä paljon selkeyttämistä ja jäntevöittämistä. Tietyt ilmaan heitetyt ajatukset joko hylätään tai laitetaan lunastamaan lupauksensa.

Hyvä tästä tulee, oikein hyvä!

P.S. Testailin Adoben Firefly Ai:tä ja tein yhdellä komennolla lentopurren. Varsin onnistunut, vaikka ei aivan vastaakaan omaa mielikuvaani aluksesta.

Esimerkki nimien valitsemisesta / nimet vaihtoon

Tänään meni vaihtoon muutama nimi. Tutkin Kalifornian alueen historiaa. Minulla on lähteenä mm. Rani-Henrik Anderssonin ja Markku Henrikssonin teos, joka kertoo Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historiasta. Ja toki netistä löytyy valtavasti tietoa, kun vain osaa tutkia sitä kriittisesti.

Nimien vaihtamiseen vaikutti se, että luulin tätä tarinaa aloittaessani, että pomo-heimo asui San Franciscon lahden pohjoispuolella olevissa jättipuiden metsissä. Näinhän se ei ollutkaan. Heimo oli miwok.

Kävin metsässä ensimmäisen kerran vuonna 1986, jolloin olin vaihto-oppilaana. Mukana oli ystäväperheen pieni poika, jota kannoin hartioillani. Leikimme Star Warsia ja näimme mielikuvituksissamme puissa asuvat ewokit. Silloin en vielä tiennyt samaa, minkä opin vasta vähän aikaa sitten. Niissä metsissä asuneet miwokit antoivat nimen George Lucasin ewokeille! Minun oli ihan pakko muuttaa hahmojen nimet paremmin miwokeille sopiviksi.

Viereisessä kuvassa omat lapseni ovat tutkimassa jättimäistä punapuuta Sierra-vuoriston Sequia-puistossa, Yosemiten kansallispuiston eteläosassa vuonna 2009.

Miwokeja asui myös Sierra-vuoristossa ja Yosemiten alueella (Yosemitessa on jättimäisiä puita samaan tapaan kuin San Franciscon pohjoispuolella). Se on tarinallisesti kätevää, sillä tapahtumat sijoittuvat myös sinne. Viereisessä kartassa tapahtumapaikat on merkitty nuolilla.

Tähän väliin sanon selvyyden vuoksi, että kirjoitan keksittyä tarinaa, joka pohjautuu todelliseen historiaan ja maailmaan vain löyhästi. En siis kerro oikeista Kalifornian alkuperäisasukkaista, vaan fiktiivisestä heimosta, miiwokeista. Tällä haluan tuoda esiin oman maailmamme menneisyyden epäkohtia - alkuperäisasukkaiden epäreilua kohtelua. 

Enimmillään miwokeja on arvioitu olleen yli 11 000 henkilöä. Vähimmillään 491. Siinä voi jo puhua valloittajien suorittamasta kansanmurhasta.

Tarinani miiwok-nimien etymologiaa (pohjautuu miwok-kieleen):

Tapal = levittää siivet
Pakuna = peura, joka juoksee hyppien alamäkeen
Totokono = hiekkakummun kurki
Tenaya = iltatähti
Elki = peittää
Kakulu = korppi
Pasatu = karhunkämmen

Bandiittien käärmesymboli

Tarinassa on käärmemäisiä piirteitä omaavia bandiitteja, joita ruhtinas Zalasar on tehtaillut kätyreikseen. Zalasarin symbolina on kuva, jossa on kaktuksen ympärille kietoutunut käärme. Otin mielikuvalle kaksi lähdettä todellisesta maailmasta/historiasta. Toinen on Meksikon vaakuna, joka pohjaa vanhaan asteekkitarinaan ja heidän pääkaupunkinsa syntyyn. Toinen on vanha tarina Edenin puutarhasta, hedelmäpuusta ja käärmeestä.

Lukuisat kirjailijat ovat käyttäneet samankaltaista symboliikkaa. Käärme koetaan monissa kulttuureissa vihamieliseksi pahan edustajaksi. Luonnossa sitä pelätään sen myrkyllisyyden takia.

Käärme itsessään ei ole paha. Se on vain eläin, joka toimii vaistojensa varassa.

Google Mapsin kanssa Kaliforniassa

 

Kuvakaappaus Google Mapsista.

Tuossa kuvassa näkyy Haades-lentopurren laskeutumispaikka. Kuvan ottajan takana on vesiputous. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen paikkaan, mutta olen käyttänyt lähdeaineistona Kaliforniassa sijaitsevaa Yosemiten kansallispuistoa. Olen käynyt siellä itse muutamia kertoja. Uskomattoman hieno, salainen laakso jylhine näkymineen. Siellä asuvat kuvittelliset Miiwok- ja Awanii-alkuperäisasukkaat.

Minusta alkaa tuntua, että täältä jostakin voisi löytyä valtava, kätketty konesali, jonka tietokoneilla ylläpidetään data-avaruutta. Ja sinne kaivataan Kaaarnea, joka kantaa aivojensa synopseihin taltioituja alkukoodeja.

Vaikka olenkin käynyt kyseisessä paikassa, on Google Mapsistä hyötyä, kun muistuttelen mieleen, millaista siellä oli. Ihmismuisti on yllättävän hatara. Asiat unohtuvat ja värittyvät. Toki siihen on lupakin tässä tapauksessa, koska kirjoitan keksittyä fiktiota, jonka ei ole tarkoituskaan olla totta.