Pahishahmojen muokkausta ja uudelleenkirjoitusta

Alla oleva teksti on kuvakaappaus kässäristä. Sain ajatuksen tehdä orjia varastavista bandiiteista hieman vastenmielisempiä, joten tarkensin niiden ulkomuotoa. Iho käärmeensuomuiseksi, hartiat leveiksi, olemus kyyryksi. Bandiitit ovat geenimanipuloituja pahan kätyreitä, joita on ilo täräytellä pois päiviltä.

Muutenkin olen kirjoittanut tekstiä uudelleen neljännestä luvusta alkaen. Kokonaisuus hahmottuu koko ajan paremmin ajatuksissa. Alkuvaiheessa on tärkeää saada aikaiseksi tekstiä ja tapahtumia, mutta ennen pitkää on tarinaa jäntevöitettävä ja yhtenäistettävä. Jossakin vaiheessa ylimääräistä/tarpeetonta tekstiä pitää myös poistaa, mikä on aika lailla tuskaa. 

Klikkaa alla olevaa tekstiä, niin näet sen suurempana.

 

Miten teksti muuttuu?

Laitan tähän alle muutaman esimerkin tekstin kokemista muutoksista peräkkäisinä päivinä. Alkuperäinen teksti on luotu 7.4.2025. Muutokset on tehty seuraavana päivänä eli tänään 8.4.2025. Olen muuten parhaillaan Kuopion pääkirjastolla.

Otteet ovat kaksi peräkkäistä kappaletta luvusta 9. Ne ovat esimerkki siitä, kuinka teksti hioutuu uudelleenkirjoitusten myötä. Samat asiat on sanottu hiema eri tavalla.

Raakateksti:

Kaivosleiri ei näyttänyt todellakaan miltään ruusutarhalta. Rob McCool katseli sitä orjakaleerin airojen aukkojen läpi. Alue oli suuri ja aidattu. Se sijaitsi korkeiden kukkuloiden välisessä laaksossa. Maasto oli kellanharmaaksi kuivunut. Kitukasvuiset pensaat täplittivät lohdutonta näkymää kuin pisteet ilveksen turkkia. 

Ja muutosten jälkeen:

Rob McCool kurkisteli orjakaleerin aironaukkojen läpi avautuvaa näkymää. Siellä oli kaivosleiri. Alue oli suuri, kellanharmaiden kukkuloiden välinen laakso. Kitukasvuiset pensaat täplittivät lohdutonta maisemaa kuin pilkut kotoisan ilveksen turkkia.

Raakateksti:

He lähestyivät kaivoksia etelästä. Rob oli nähnyt matkalla valtavan kauniin järven. Hän päätteli sen olevan Tahoe. Ennen kuin he olivat jääneet bandiittien vangeiksi, Dasan oli kertonut nimen merkitsevän järveä. Sellainen se olikin, järvien järvi. Se oli oikea luonnon kuvastin. Sen pintaan heijastui mitä puhtain taivaan sini ja ympäröivät, lumihuippuiset vuoret. 

Ja muutoksen jälkeen:

He lähestyivät kaivoksia etelästä. Matkalla he olivat ohittaneet valtavan suuren järven. Rob päätteli sen olevan Tahoe, josta Dasan oli kertonut, ennen kuin he olivat jääneet bandiittien vangeiksi, Nimi merkitsi yksiselitteisesti järveä. Sellainen se olikin, järvien järvi, parinkymmenen kilometrin läpimittainen luonnon kuvastin, joka heijasti mitä puhtaimman taivaan sinen kannattelemat, lumihuippuiset vuoret. 

Robin maailman Pohjois-Amerikka eli americanot

 

Hahmottelin puhelimella Rob McCoolin maailman Pohjois-Amerikkaa. Rob vierailee näillä näkymin vain Californian alueella, mutta kirjailijana haluan itse tietää, mitä kaikkea siinä ympärillä tapahtuu.

Kyse on americanojen valtakunnasta. Se on kahdenkymmenen ruhtinaskunnan liittouma. Veturina puuskuttaa itärannikon 13:n ruhtinaskunnan liitto. 

Americanot puhuvat americanoa, joka on sekoitus anglia eli englantia, espanjaa ja ranskaa. Siitä on kehkeytynyt maailmanlaajuinen lingua franca eli yleiskieli.

Valtakuntaa johtaa vaalikeisari. Virka ei ole perinnöllinen, mutta saattaa olla saman suvun hallussa jonkin aikaa.

Neljäs Rob McCool äänikirjaksi

20.2.2025 julkaistaan Rob McCool ja Tuonelan avaimet äänikirjana. Sen jälkeen kaikki tähän mennessä julkaistut sarjan kirjat ovat kuuneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa ja tietysti myös valtakunnallisessa E-kirjastossa, jossa kirjoja saa kuunnella (ja e-kirjoja lukea) ilmaisena kirjastopalveluna.

Minulla on lämpimiä muistoja siitä, kun minulle luettiin kirjoja. Isotätini luki niitä jopa kasetille. Äänikirjat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Siinä on jotakin ikiaikaista nuotiotarinoinnin tuntua.

Äänikirjojen kuunteleminen on helpompaa kuin lukeminen siinä mielessä, että ei tarvitse nähdä lukemisen vaivaa ja voi kuunnella sellaisissakin tilanteissa, joissa painetun kirja lukeminen ei onnistuisi - kuten vaikkapa auton ratissa tai lenkillä.

Haastavampaa se on siinä mielessä, että ajatukset pitää osata keskittää todella hyvin ja tiiviisti meneillään olevaan tarinaan. Ei pysty samalla tavalla pysähtymään tai palaamaan taaksepäin tai etsimään jotakin tiettyä kohtaa - ei ole mahdollisuutta silmäillä tekstiä.

Mutta monet kirjat olisivat jääneet minultakin kokematta ilman mahdollisuutta kuunnella. Kun aikoinaan rippasin äänikirjoja cd-levyiltä mp3-soittimelle, haaveilin helpommasta tavasta kuunnella. Sitten tulivat älykännykät ja äänikirjapalvelut ja kirjastosovellukset ja sillä tiellä ollaan. 

Toivoisi vain, että kirjailijat saisivat kuunnelluista kirjoistaan kohtuullisemman korvauksen. Ilman heitä/meitä ei olisi kuunneltavaa.

Kartat auttavat hahmottamaan kokonaisuutta

Minusta on hauska piirtää karttoja. Se on myös hyödyllistä. Se auttaa hahmottamaan tarinan kokonaisuutta varsinkin, kun tarinassa liikutaan paljon. Tein Californiasta luonnoksen mahdollisesta topografisesta juonenkulusta, siis siitä, minne juoni kuljettaa hahmoja, ja mitä matkan varrella mahdollisesti tapahtuu.

Rob ja Kaarne ovat rantautuneet San Francescoon ja lähteneet sieltä lahden pohjoispuolella oleviin metsiin. Siellä he tapaavat pomo-heimon edustajia.

Tarinaan pitää saada hieman tytinää, joten odotettavissa on orjakauppiaiden (bandidos) hyökkäys. Ennen sitä Rob ja Kaarne luulevat saaneensa matkalleen oppaan, mutta se ei taidakaan olla niin yksinkertaista. Opas olisi kuitenkin tarpeen matkalla kohti Yosemiten laaksoa, joka sijaitsee lähellä Sierra Nevadan vuoristoa. Sinne Kaarnea on kehotettu menemään mukanaan Tuonelan avaimet eli koodi, jolla voi murtaa kaikki muut koodit.

Vauhtia masiinaan Minna Canthin koululta

Kävin hakemassa vauhtia uuteen tarinaan kuopiolaiselta Minna Canthin koululta. Oli tosi kiva vierailu ja kohtaaminen kahdeksannen tanssiluokan kanssa.

Tekijät: Neela ja Isla

Koko ryhmä oli tutustunut aikaisempiin Rob McCool -kirjoihin ja kaikki olivat lukeneet ensimmäisen kirjan. 

Iloiseksi yllätyksekseni sain heiltä Robin ystäväkirjan, jossa oli luonnehdittu hänen läheisiään. He olivat taiteilleet myös Robin elämäntarinan ja Rob-aiheisia kuvituksia (mm. Mr. Raynard -kettu). Aivan mahtava ja ennenkokematon yllätys oli tanssivideo, jonka koreografiaan oli saatu inspiraatio kirjasta. 

Kerroin oppilaille siitä, mitä viimeisimmän Rob McCool -kirjan lopussa tapahtui ja kuinka ajattelin uuden kirjan voivan alkaa. Että Rob on saapumassa Californiaan, San Francescon lahdelle. Sain hienoja ehdotuksia ensimmäiseen lukuun ja myös nipun mahdollisia lukujen otsikoita. 

Kun aloin kirjoittaa, tuntui yksi lukujen otsikoista, Hola, Amigo!, istuvan mielestäni aivan älyttömän hyvin tarinaan. Se myös ohjasi ensimmäisen luvun kirjoittamista ja vaikutti doña Móvilin hahmon syntymään.

Toisen luvun otsikko, Usvan kansa, on yhdistelmä yhden oppilaan ehdotuksista (ks. kuva).

Seuraavaksi Rob ystävineen valmistautuukin kohtaamaan jättipuiden varjoissa asustavan kansan.

Suuret kiitokset avusta kaikille!

Rob McCool jylhissä maisemissa

 

Tämän tyyppisissä maisemissa liikutaan tekeillä olevassa tarinassa. Tekoälyllä luodun kuvan paikka muistuttaa Yosemiten laaksoa Californiassa.

Olen ollut siellä muutaman kerran itsekin ja voin sanoa, että on henkeäsalpaavan upeat jyrkänteet ja tunnelmalliset laaksot jokineen, metsineen ja niittyineen. 

Tarina alkaa San Farancescosta (ei siis San Franciscosta). Jollakin tavalla Robin ja Kaarnen pitäisi päästä liikkumaan sisämaahan. He tarvitsevat oppaan, joka taitaakin löytyä pomo-heimon parista.

Veikkaan, että matka Varjojen maahan ei tule olemaan ongelmaton.