Kirja lähtee painoon huomenna!

Vihdoinkin on lyöty piste kolmannen Rob McCool -tarinan loppuun. Tie on ollut pitkä ja kiemurainen, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Tämän hetken tunnelmaa on vaikea kuvailla.

Se on viimeinkin valmis!

Projekti kesti kaikkiaan n. 4 vuotta. Paljon kauemmin kuin olisin kuvitellut. Kouluvierailuja, kirjoittamista, välissä pitkiä taukoja. Onnistumisia ja epätoivon hetkiä.

Nyt kesän aikana valtava loppurutistus kirjoittamisessa. Pitkiä päiviä, valvottuja öitä. Ja mikä hienointa: pääsin käymään aivan pohjoisimmassa Lapissa, viettämään yöttömän yön Inarissa, Taanassa ja Jäämeren rannalla. Ihan huippua kirjoittaa sellaisissa maisemissa.

Suuret kiitokset kaikille teille, jotka olette olleet mukana tässä yhteisessä projektissa. Kirjan lopusta löytyvät kommentoijien ja muiden apuna olleiden nimet.

Historia toistaa itseään

Tämä kuva on Rob McCoolin kakkososan kannesta. Oikealla oleva mies on kasakka Taras Bator, ukrainalainen tarkka-ampuja.

Tarinassa Rob jää jumiin Krimin pohjoispuolelle ja joutuu mukaan rusien ja kasakoiden välisiin taisteluihin.

Prinssi Vladimir haaveilee suuresta valtakunnasta ja aikoo vallata alueet itselleen.

Otin ideoita tarinan maailmaan historiasta, mutta kummasti ja aivan sattumalta se alkaa muistuttaa tämän päivän tilannetta.

 

Has'hassinien kulissien takana

 

Olennaisena osana Rob McCoolin tarinoihin kuuluvat has'hassinit, kuolemattomat palkkamurhaajat. 

Asha on jumalaisen kaunis, mutta tappavan tehokas nainen. Omar on nelikätinen, geenimanipuloitu taisteluhirviö. Heidän mukanaan kulkee viiksekäs Kemal-marakatti.

Has'hassinit suhtautuvat elämään hyvin yliolkaisesti ja viljelevät sarkastista huumoriaan tiukissakin tilanteissa.

Uudessa luvussa 22 B paljastetaan hieman lisää has'hassinien taustoja.

Kirjoitin luvun pääosin jo edellistä kirjaa varten, mutta se ei oikein tahtonut asettua tarinaan. Katsotaan, kuinka käy tällä kertaa.

Lapponian maisemissa

Kävin syyskuussa sitten vihdoinkin Lapissa. Matka lyheni alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta oli siitäkin huolimatta erittäin antoisa. Vaelsin tuntureissa, kuruissa ja paljakoilla. Pääsin kokemaan Robin seikkailun maisemia, hengittämään sen tuulia, ihailemaan syksyistä väriloistoa.

Kyllä Lappi on ihmeellinen paikka. On helppo ymmärtää, että monet ovat rakastuneet siihen ja palaavat pohjoisen taikaan vuosi toisensa perään.

On aivan erilaista kirjoittaa, kun on tuntuma paikoista, joihin tapahtumat sijoittuvat. Toki tarinan tapahtumat ovat kuvitteellisia niin kuin paikatkin, mutta jotakin yhteistä todellisuuden kanssa aina löytyy. Ja on helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse keksiä ihan kaikkea. Ehkä tarinaan on myös helpompi samaistua, kun se on lähellä todellisuutta.

Tosi ja tarina kietoutuvat yhteen myös elämässä. Muistot hämärtyvät, kokemukset värittyvät. Jo muutaman vuoden kuluttua tapahtumista kaksi ihmistä muistaa ne hieman eri tavalla. Ehkä se onkin todellisuus, joka on illuusio, vaikka kuinka totena sitä pitäisimme.

Lapponian vankien julkaisu siirtyy vuodella

Joskus voi käydä näin. En saanut kirjaa valmiiksi määräaikaan mennessä ja julkaisu siirtyy vuodella. Hyvä puoli asiassa on se, että syksyllä minulla on mahdollisuus käydä Lapissa. Käsikirjoituksen kannalta se on todella hyvä juttu. Pääsen tutkimaan seutuja, joilla Rob McCool ystävineen seikkailee.

Toki kirjassa paikat ovat kuvitteellisia, koska koko maailma on kuvitteellinen, mutta niiden tunnelmat tulevat aidoista ympäristöistä. On helpompi kirjoittaa sellaisesta, mikä on olemassa ja varsinkin sellaisesta, minkä on itse kokenut. Se ei ole välttämätöntä, toden illuusion voi luoda muutenkin, mutta vahvin siitä tulee omien kokemusten kautta.

Muonio, Inari, Tana. Tällainen reittisuunnitelma on rakenteilla. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea mielenkiintoista Lapin tunturit ja tuulet tuovat käsikirjoitukseen.
 

Rob McCool ja Lapponian vangit

 

Rob McCool -sarjan kolmannen osan nimi on Rob McCool ja Lapponian vangit. Kirjan on määrä ilmestyä huhtikuussa tai toukokuussa.

Vaihtoehtoisen historian lapinomaiset maisemat ovat tärkeä osa kolmannen Rob McCool -kirjan tarinaa. Vieressä oleva kartta on vuodelta 1645 (Guillaume et Jean Blaeun teoksesta: Le theatre du monde, ou Nouvel atlas. Lapponica, Helsingia, et Botnica quorum). Se kuvastaa hyvin Rob McCoolin maailman tunnelmaa, jossa vanha ja moderni kohtaavat.

Aina yhtä loistava Jussi Korhonen työstää parasta aikaa kansikuvaa. On jännittävää nähdä, miten hän muuttaa tarinaa kuviksi jälleen kerran.

Editointia alusta loppuun

 

Käyn nyt läpi tekstiä alusta loppuun. Kirja muuttuu tässä prosessissa aika paljon. Tarinalliset aukot täyttyvät, langat punoutuvat yhteen, ilmaan heitetyt ajatukset saavat merkityksiä.

Tämä kirjoittamisen vaihe on omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista. Hirveästi ei tarvitse keksiä. Kaikki tapahtuu kuin itsestään.

Tarina ikään kuin vaatii tietyt asiat tapahtuviksi.

Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä vie :)