Nyt on vähitellen uskottava, että kohta päästään käymään varjojen maassa, datamaailman ytimessä. Kaarne on näet matkalla sinne. Itseäkin jännittää, millaista siellä mahtaa olla.
Ja miten käy Robin? Hän on kaivoksella kahlittuna. Seurana ei ole enää yhtää vanhaa ystävää. Ja jotenkin pitäisi vain selvitä pälkähästä eli teilipyörää muistuttavasta laitteesta, johon hänet on kahlittu.
Vielä on matkaa, ennen kuin tarina on lopussa. Keksittävää on jäljellä ehkä kolmasosa. Sitten pitää vielä tehdä uudelleenkirjoituksia, että kaikki palat loksahtavat kohdalleen ja kaikkien osuus saa tarkoituksensa.
Kokonaisuus alkaa hahmottua omassa mielessä, mutta varmasti on luvassa yllätyksiä, kohtauksia, joista ei ole tällä hetkellä mitään käsitystä.
Kun tarina on lopulta kasassa, pitää turhat rönsyt siivota pois. Jokaiselle osalla täytyy löytyä oikeutus olla mukana tarinassa. Jokaisen osan pitää viedä eteenpäin kokonaisuutta.
Luopuminen on tylsää, mutta tarpeellista. Tehty työ, vaikka sen tuotokset pitääkin poistaa, ei ole turhaa. Sillä on ollut oma tärkeä osuutensa prosessissa. Ilman sitä lopputulos olisi erilainen.
Matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti