Otin tämän kuvan kaksi vuotta sitten Tenovuonolla. Paikka on Kolmen neidon jyrkänteen esikuva. Puut ovat hieman näkyvyyden edessä, mutta jyrkänne nousee uljaana suoraan merestä.
Näkymä on todella vaikuttava.
Rob McCoolin neljännen osan seikkailut etenevät hienosti, mutta täytyy myöntää, että hieman alkaa olla jo kiire. Homma pitäisi saada pakettiin parissa kuukaudessa. Yleensä viimeiset kaksi-kolme viikkoa ovat todella työntäyteisiä.
Lopussa käsikirjoitus pitää käydä läpi muutamaan kertaan. Silloin tulee vielä paljon muutoksia. Tietyt langat yhdistyvät, juonenkäänteet selkiytyvät, turhaa karsiutuu pois. Joskus lukujen järjestystä on muutettava tai lukuja yhdistettävä. Joskus pitää kirjoittaa väliin jotakin kokonaan uutta, että tarina pysyy kasassa. Toisinaan kokonaiset luvut jäävät lopullisen tarinan ulkopuolelle, koska niillä ei ole riittävää tarkoitusta.
Ja loppujen lopuksi tarinan taika tekee tehtävänsä. Kuin ihmeen kaupalla syntyy jotakin sellaista, mitä ei olisi etukäteen osannut kuvitellakaan.
Niin se vain on :)