tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ideoita historiasta ja omasta hatusta

A Zaporozhian Cossack
On oikeastaan todella vaikeaa kirjoittaa kirjoittamisesta. Sen verran mystistä tapahtumaa ei niin vain pueta sanoiksi. En tarkoita, että siinä olisi mitään taikuutta tai vastaavaa, mutta prosessia on vain hankala kuvailla. Tulee ajatuksia, niistä rakentuu lisää ajatuksia, sanat tarttuvat toisiinsa, alkavat viihtyä lauseissa joihin ovat päätyneet. Ja vähitellen muotoutuu tarina. Jotenkin niin se menee.

Tällä hetkellä Rob McCoolin tarinan keskeiset henkilöt ovat Sosna Zamokin metsässä, jossakin läntisessä Ukrainassa. Rob, Kaarne ja kolme zaporigisoturia ovat metsäläiskansan vankeina. Vangitsijat ovat kaikki naisia, kaldealaisia.

Rob, Kaarne ja zaporigit ovat selviytyneet suuresta taistelusta ja haaksirikkoutuneet metsään palkkasoturien lentopurrella. Siinä tapahtui huima siirtymä paikasta toiseen, aroilta metsään. Perässä kiitävä ohjus motivoi kummasti liikkumaan :)

No mistä niitä ideoita tulee? Tätä kirjaa tehdessä olen tutustunut mm. kasakoiden historiaan, ammentanut sieltä. Olen lukenut tuosta ajasta (1600-luku) kertovia romaaneja ja historiateoksia. Selannut nettiä. Tutkinut maantietoa. Se on ollut todella mielenkiintoista.

Sitten olen vain sekoittanut vanhaa ja uutta ja keksittyä. Tai niin sanotusti keksittyä. Kaikki kirjoittaminen perustuu vanhalle, jo olemassa olevalle. Olisi valehtelua sanoa, että on keksinyt jotakin todella omaperäistä ja uniikkia. Se ei vain ole mahdollista, sellaista keksintöä ei voisi kukaan käsittää tai hahmottaa.

Muistiinpanoja 13.10.2015 Hki-Vantaan lentokenttä
Mutta on hauska, kun voi ajatella keksivänsä erilaisia juttuja. Esim. ratsastusta keventävät leijuvaljaat ja metsäkansan automaattiset varsijouset, jotka ampuvat räjähtäviä vasamia. Tai aktiivisen naamiointikankaan, joka toimii kuin kameleontin nahka ja voi piilottaa alleen kokonaisen taisteluleirin. Ne ovat keksintöjä keksityssä tarinallisessa ajassa ja paikassa, siinä keksityssä maailmassa.

Kun tarinan maailma on tehty, vain mielikuvitus on rajana. Ja tietenkin maailman lainalaisuudet. Niitä pitää muistaa noudattaa. Pitää olla huolellinen. Ihan mikä tahansa ei käy.

Voisin arvioida, että tämän kirjan tarina alkaa olla pikku hiljaa puolivälissä.

Matka siis jatkuu vielä!

Kiitos, kun luit tämän postauksen :)

9 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Äärimmäisen mielenkiintoisen ja omaperäisen kuuloinen kirja. Lukisin mielelläni!!!

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjoitettu teksti! Lukisin kyseisen kirjan.

    VastaaPoista
  4. Kirja kuulostaa lupaavalta ja hyvin mielenkiintoiselta. Mielikuvituksesi vaikuttaa vilkkaalta. Blogitekstikin on hyvin kiinnostava.

    VastaaPoista
  5. Kirjan aihe on mielenkiintoinen ja erilainen! Aihe on niin laaja ja mielenkiintoinen, että tarinaa saa kehiteltyä vielä varmasti paljon! Tsemppiä kirjantekoon!

    VastaaPoista