torstai 12. marraskuuta 2015

Karua etenemistä

Ilja Repin, (1891)
Täytyy taas vain hämmästellä, kuinka tarina soljuu ja tapahtumat seuraavat toisiaan kuin itsestään.

Kaarne ja Rob McCool ovat päätyneet kasakoiden pariin. Kasakoiden, jotka eivät olekaan mitään tavallisia aron tallaajia, vaan villejä ja vapaita zaporigeja. Katsotaan kuinka heille käy.

Kömpelöähän tämä vielä on. Haparointia. Karua ensi etenemistä tarinan polulla.

Mutta luotan, että ajan oloon sanat jalostuvat ja hioutuvat, löytävät oikeat paikkansa, turhat katoavat ja tarpeelliset jäävät, uusia tulee viereen ja tilalle. Nyt on tärkeintä saada tekstiä ulos, luoda pelto, jota voi muokata ja johon voi kylvää.

Sato korjataan sitten syksyllä 2017 :)

Sellaista se kirjoittaminen on. Minulle. Tarinan etsimistä sieltä jostakin hämäristä, soihtu kädessä, kynä hampaissa, vierellä ruisleipää ja vettä. Mielessä odotus jostakin vielä kovin kaukaisesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti