Kirjoittamisessa on kyse monimutkaisesta tapahtumasta. Ajatukset niputetaan yhteen sanoista ja lauseista. Pitkässä tarinassa on tuhansia ja taas tuhansia sanoja toinen toisensa jälkeen aseteltuina tarkassa, harkitussa järjestyksessä.
Että tämä monimutkainen tapahtuma onnistuu, on välttämätöntä keskittyä, ajatella rauhassa, suunnitella ja kokeilla.
Se vaatii aikaa.
Mutta mistä hitosta sitä aikaa saa?
Kirjoitin viimeisen vuoden aikana vinon pinon apurahahakemuksia. Yksi tärppäsi. Jee! Wow! (pientä sarkasmia) Joo, sain 1000 euroa Olvi-säätiöltä. Ei sillä pitkälle pötkitty. Kiitos kuitenkin. Tarpeeseen tuli. Käytin rahan RMcC1:n kirjoittamiseen vuoden 2015 alussa.
Sen jälkeen olen kirjoittanut aamulla ennen töihin lähtöä, illalla töiden jälkeen, sopivassa välissä työpäivän aikana (vitsi, vitsi, huom. työnantajalle), viikonloppuina, lomilla. You name it. Aika rankkaa välillä. Usko pois.
RMcC1:n deadlinen lähestyessä meni viimeiset viikot lähes unitta. Hullun hommaa. Mutta kannatti. Siitähän tuli hyvä :)
Entäs nyt? Entä jatko?
Tattadaa! Ilokseni voin kertoa, että sain Taiken Pohjois-Savon rahastolta 4 kk:n työskentelyapurahan RMcC2:ta varten. Aivan mahtavaa. Nyt voin siis keskittyä ja päivittää näitä käsikirjoitussivuja ahkerammin.
Pysykää kuulolla! Let's rock!
Kiva, sekä minä että veljeni (jonka melkein pakotin lukemaan kirjan) odotamme jatkoa (hän siis innostui siitä)!
VastaaPoistaHieno kulttuuriteko, Mirjam! Mahtavaa, että sait veljesi innostumaan!! #pojatkinlukee
Poista