Olen saanut palautetta, että tarinan alku ei lähde tulille parhaalla mahdollisella tavalla. Myöhemmin kylläkin, mutta ei heti alussa. Päätin tarttua haasteeseen.Otin ensimmäiset luvut käsittelyyn. Konkreettista tuntumaa saadakseni tulostin ulos muutamia sivuja, tein niistä hakkelusta ja poltin tuhkaksi grillissä. Kirjaimellisesti. Se antoi sopivasti virtaa.
Uhoa ja raivoa pitää olla. Tuhkasta nousee Fenix-lintu!
En sentään ajanut ihan kaikkea silppuriin. Koneella on helppo tehdä muutoksia ja muokata tekstiä. Kiitos tietotekniikka! Olisi pirullista kirjoittaa kaikki uusiksi.
Jonkin verran lähti pois vanhan kertaamista, mm. Kaarnen pohdintaa nimistään. Alkuun tuli myös hieman uhkan tuntua, että jotakin todella ikävää on pian tapahtumassa. Muutama luku vaihtoi paikkaa. Kasakat tulevat mukaan kuvioihin hieman myöhemmin. Ensin tapahtuu jotakin, sitten näemme, miksi niin tapahtui.
Teksti on hioutunut pitkin matkaa. Se on lohdullista. Raakateksti on kirjoittajan näkökulmasta murheellista ja hirvittävää sotkua. Se vaatii aina työstämistä.
Tein paljon muutoksia kappalejaoissa. Kappaleita on nyt enemmän. Ne ovat lyhyempiä ja iskevämpiä. Ehkä se rytmittää lukemista paremmin.
Suuret kiitokset kaikille kommentoijille täältä savun keskeltä.
Matka jatkuu!
Tässä on hyvin konkreettisesti esille se, miten kirjailijan täytyy olla valmis jopa tuhoamaan rakas tekstilapsensa, jos tarina ei toimi ja kulje kunnolla! :D
VastaaPoistaYllättävän vaikeaa se on, mutta kriittinen palaute auttaa näkemään tekstin uudessa valossa :)
Poista