Kuntopyörällä töihin

Olen harrastanut työmatkapyöräilyä vuosikausia. Vaikka olisi 30 astetta pakkasta, niin siitä huolimatta pakottaudun ulos ja eikun menoksi.

Joskus lähtö on ollut tosi työlästä, mutta kuuntelen matkalla äänikirjoja, ja se tekee hommasta mielekkäämpää. Samojen kaupunkimaisemien sijaan päässäni viilettävät tarinoiden mielikuvitusmaisemat. Ja kyllähän se virkistää kummasti, kun on huhkinut ensin vajaat kymmenen kilometriä ja käy sitten suihkussa. On ihan eri tavalla valpas ja hereillä.

Hyvä kunto, parempi mieli!

Tällä hetkellä teen töitä kotona. Saadakseni aamulla itseni virkeäksi olen alkanut ajaa töihin kuntopyörällä. Kuulostaa hullulta, mutta on itse asiassa tosi hauskaa.

Ajan kuluksi katsoin ensin Netflixistä sarjoja, mutta ne alkoivat olla liian koukuttavia, kuin huumetta. Pyöräily maistui turhan mukavalle ja aikaa tuhraantui pelkkään hikoiluun, kun oli tarkoitus päästä myös kirjoittamaan.

Vaihdoin takaisin äänikirjoihin. Samalla huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Television katselu ei aktivoinut ajatuksiani samalla tavalla kuin kirjan kuuntelu. Se passivoi ja sekoitti pään. Sarjojen seuraamisesta en saanut samalla tavalla eväitä kirjoittamiseen.

Stephen King on sanonut, että kirjojen lukeminen on hänen työkalupakkinsa. Sama koskee minua. Lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä. Luovuus saa tarinoista polttoainetta. Lukeminen rasittaa aivoja, mutta se on vain hyvä juttu.

Pyöräily jatkuu äänen ja mielikuvien vauhdittamana :)