Minulta kysytään usein, onko kirjoittaminen helppoa.Se on ja ei ole.
Kun tarinalla on selkeä uoma, jota seurata, niin kirjoittaminen sujuu mukavasti.
Sitten on hetkiä, jolloin edessä on vain epävarmuutta. Hahmot eivät tiedä selvästi, mitä ovat tekemässä. Silloin kirjoittaminen tahmoo, koska olen täysin hahmojen armoilla.
Kirjoittaminen on osittain tarkkaa suunnittelua, mutta minun tapauksessani siihen liittyy paljon arpapeliä. En voi määrätä kaikkia tapahtumia etukäteen. Jokainen lause vaikuttaa tarinan kulkuun. Jokainen uusi tilanne saattaa ratkaista, miten se jatkuu ja lopulta päättyy.
Kirjoittamiseni on usein aikamoista haparointia. Pitää sohia sinne tänne, kokeilla eri juttuja. Pitää yrittää tehdä ratkaisuja, mutta lopulta on vain lähdettävä seuraamaan jotakin tapahtumalinjaa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että kauan sitten tekemäni pitkän ajan suunnitelmat menevät romukoppaan. Olin ajatellut tarinan johtavan tiettyihin tilanteisiin, mutta niin ei sitten käynytkään. Hahmot ottavat tarinan omiin käsiinsä, pois minulta. Kynä liikkuu ikään kuin itsekseen, ja sitä vastaan on turha kapinoida. Tarina määrää omasta kohtalostaan.
Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on. Olen kirjailija, mutta en voi itse päättää. Olen kuin unessa, joka tapahtuu päässäni, omassa mielessäni, hallitsematta.
Saa nähdä, miten tässä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti