Se loimottaa siinä näppäimistössä kuin ydinohjuksen laukaisupainike.
Päätin painaa sitä ja räjäyttää tarinan alussa olevan prologin kuuta kiertävälle radalle. Se tuntui yhtä aikaa pahalta ja hyvältä. Kirjoitin prologin alun perin ehkä vain itseäni varten.
Niin se on nähtävä.
Minun täytyi hahmottaa Rob McCoolin taustoja. Kirjoittaa siitä tarina. Mutta sen tehtävä on nyt täytetty.
Päivien työ on pois pyyhitty.
Delete. Melkein kuin kirosana.
Olkoon.
Sitä prologia ei kirjaan kaivata. Tai ehkä siitä kuullaan vielä kaikuja, sillä tarinan aikana Rob saa väistämättä selville jotakin alkuperästään, suvustaan, vanhemmistaan. Siis siitä, mikä on hänen paikkansa maailmassa.
Mikä on hänen elämänsä tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti