Kirjoita uudelleen ja uudelleen, hio, muokkaa, tiivistä, täytä aukkoja

Tänään olen kirjoittanut uudelleen alkua ja tämänhetkistä viimeisintä lukua. Alkua varten piti tutkia mennyttä. Kuvassa on edellisen kirjan (Rob McCool ja Kirottu metsä) aukeama sivuilta 122 ja 123. Siinä Rob on eräänlaisessa kuulustelussa, joka tapahtuu hänen päänsä sisällä "kielen kannattimet" löysyttäneen aineen vaikutuksen alaisena.

Alun (2. luku) muokkaus jäi vielä kesken, kun vanhan tonkimisesta syntyi tavaraa myös uuden käsikirjoituksen lukuun 20. Siinä Rob McCoolin kasvattiveli Mark on joutunut hieman samanlaisen - kylläkin fyysisemmän - kuulustelun kohteeksi.

Uudelleen kirjoittaminen tai muokkaus tai editointi, miten sitä nyt kutsuukin, on minulle todella tärkeää. En pysty kirjoittamaan heti valmista tekstiä. Se muuttuu aina prosessin myötä moneenkin kertaan. Hioutuu ja rikastuu. Kieli muuttuu sujuvammaksi ja todellisemmaksi. Asiat tarkentuvat, turhat rönsyt kuluvat pois.

Homma jatkuu huomenna junassa matkalla Turkuun.